|
Lentäen rauhaa Lusakaan |
|
TM-sidhiohjelman harjoittajan henkilökohtaisia kokemuksia rauhanprojektista. |
|
"Kun nousimme Lontoossa lentokoneeseen, kello oli jo yli puolenyön. Meitä oli
neljäkymmentä, useimmat kaksi-kolmekymppisiä miehiä, puvut päällä ja solmiot
kaulassa. Istuutuessamme paikoillemme koneeseen kohtasimme ensimmäiset hyvät
uutiset. Koneessa oli vain viisi matkustajaa - nukkumasijan löytäminen poikittain
istuimilla oli kaikille helppoa. Pieni matkustajaluku ei ollut oikeastaan mikään
yllätys. Lentoyhtiö oli Zambian Airways. Seuraava pysähdyspaikka pääkaupunki Lusaka. |
|
Olimme tulleet koneeseen myöhässä ja kone oli jo siirtymässä kiitoradalle kun
kiinnitimme turvavyömme. Olimme nousemassa jyrkässä kulmassa ylös yötaivaalle,
kun kohahdus kävi läpi nelikymmenisen seurueemme. Joku oli löytänyt sanomalehden.
Pian saimme lisää sanomalehtiä lentoemänniltä. Niitä ei ollut riittävästi jokaiselle,
ja sain odottaa monta minuuttia ennen kuin edessäni istuva mies antoi lukemansa
edelleen minulle. Lehti oli Lusaka Times, hallituksen virallinen äänenkannattaja,
painettu Sambian pääkaupungissa, päivätty tälle samalle päivälle, maanantai neljäs
marraskuuta 1978. Kahdeksan palstan levyinen otsikko etusivulla julisti: 'Lusakaa
taas pommitettu'. |
|
Lentokoneemme humistessa pimeän yötaivaan halki, jokaisen meistä istuessa käpertyneenä
lukulampun valokiilan ääreen, sanomalehti kertoi meille aiheesta, minkä vuoksi olimme
menossa Sambiaan. Naapurimaa Rhodesia (nykyisin Zimbabwe) oli katkeran sisällissodan
kourissa. Mustat vastaan valkoiset, verinen konflikti, joka oli kärjistynyt jo vuosien
ajan, ei näyttänyt lieventyvän. Valkoisilla, Ian Smithin johdolla, oli hallitus ja
armeija. Mustilla oli väestöenemmistö ja voitontahto. |
|
Sambia, mustien hallitsema tasavalta Rhodesian takana sisämaassa, oli joutunut
vedetyksi mukaan kahden eri sissijärjestön tukialueena. Rhodesia oli viime aikoina
aloittanut naapurinsa toistuvat pommitukset, osittain vainotakseen sissejä, osittain
pakottaakseen Sambiaa estämään sissien toiminnan alueellaan. Pommituksia oli ollut
usein viimeisen kuukauden aikana. Sanomalehti ei kertonut yhtä asiaa, minkä me
tiesimme: olimme menossa lopettamaan pommitukset. |
|
Meitä neljääkymmentä koneessa saattoi todella nimittää meditaation
asiantuntijalähetystöksi. Jokainen meistä oli harjoittanut Transsendenttisen
Meditaation tekniikkaa vuosia, ja TM-sidhiohjelmaa ainakin vuoden. Useimmat meistä
olivat olleet vuoden tai enemmän pitkillä meditaatiokursseilla syvempiä
meditaatiokokemuksia tavoitellen. Vasta äskettäin, parin matkaamme edeltävän vuoden
aikana, oli alkanut ilmetä että saimme aikaan samalla myös jotain muuta. Rakensimme
rauhaa maailmaan. |
|
Ensimmäinen tutkimus aiheesta oli julkaistu vuonna 1974. Yhdessätoista Yhdysvaltain
kaupungissa, joissa vähintään prosentti väestöstä oli oppinut TM-tekniikan,
rikollisuusaste oli pudonnut. Sen jälkeen olivat sadat kaupungit ympäri maailman
päässeet yli yhden prosentin virstanpylvään, ja sääntö oli pitänyt. Eikä pelkästään
rikollisuus ollut laskenut, vaan myös sairaalakäynnit ja liikenneonnettomuudet olivat
vähentyneet. Sitten, juuri edellisenä kesänä, elokuussa 1978, TM-sidhiohjelman
koulutettuja asiantuntijoita, niin monta kuin mahdollista, oli kokoontunut
sadassakahdeksassa valtiossa, kussakin yhteen provinssiin tai osavaltioon.
Kehittyneellä joogalentoharjoituksella, erityisesti ryhmässä harjoitettuna,
ympäristövaikutus tuntui paljon voimakkaammalta. Tämän 'Ihanteellisen yhteiskunnan
kampanjaksi' nimetyn projektin tulokset olivat rohkaisevia. Esimerkiksi Rhode
Islandissa, jonne Yhdysvaltain osanottajat kokoontuivat, tutkijat havaitsivat
kampanjan aikana tapaturmaisten kuolemien määrissä selvää vähenemistä verrattuna
kuukausiin sitä ennen tai sen jälkeen. |
|
Toistuvat todisteet näyttivät, että meditaation asiantuntijat pystyivät heijastamaan
harmoniaa ja myönteisyyttä ympäristöönsä. |
|
Meille neljällekymmenelle oli seuraava askel lento Sambiaan. Kokemus oli uusi kaikille.
Me tiesimme rikollisuutta koskevista tutkimuksista. Me tiesimme, että ryhmiä oli
lähtenyt ennen meitä, kuukausi aiemmin, Nicaraguaan ja ympäröiviin maihin ja että
sisällissota siellä Somozan hallituksen ja sandinistisissien välillä oli laantunut
(tauko kesti lokakuusta 1978 tammikuuhun 1979). Nyt oli meidän vuoromme, ja sanomalehti
esitti haasteemme selkeästi. |
|
Jos tehtävämme oli dramaattinen, niin menetelmämme olivat rauhallisen vakaat.
Saavuttuamme Lusakaan asetuimme asumaan Andrews Motel'iin, hienoimpaan
turistihotelliin Lusakassa. (Amerikkalaisen luokituksen mukaan se tosin olisi
enintään kahden tähden yöpymispaikka tienvarressa.) |
|
Emme oikeastaan milloinkaan lähteneet hotellin alueelta seuraavien kuuden viikon
aikana. Kävimme alussa tapaamassa hallituksen virkamiehiä ja kertomassa matkamme
tarkoituksesta, mutta kertaakaan emme tavanneet henkilöitä, joilla olisi ollut
mitään tekemistä taistelujen kanssa. Itse asiassa emme tavanneet juuri ketään.
Päivämme koostui pitkistä ryhmässä tehdyistä meditaatio- ja joogalentoharjoituksista,
joiden välissä olivat ateriat ja kolme päivittäistä kokousta. Toisin sanoen, ei ollut
tarkoitustakaan vaikuttaa Sambian tilanteeseen keskustelemalla tai suostuttelemalla.
Työtapanamme oli yksinkertaisesti olla yhdessä, meditoida ja heijastaa harmonian ja
rauhan näkymätöntä vaikutusta, jonka kokemus oli osoittanut tehokkaaksi. |
|
Vuosiin tapahtuman jälkeen meillä ei ollut merkittävää tilastollista aineistoa
todistamaan sitä, mikä vaikutti todelta tapahtuman aikana. Mutta niin pitkälle kuin
kykenimme toteamaan lukemalla sanomalehtiä ja kuuntelemalla radiota, rauha palasi
Sambiaan yhdessä yössä. Pommitukset loppuivat saapumispäivänämme, eikä Sambiassa
raportoitu mitään vakavia väkivaltaisuuksia kuuden viikon oleskelumme aikana. |
|
Ehkä voimakkain merkki projektin menestyksestä saatiin kuukauden kuluttua
saapumisestamme. Olimme aikoneet lähteä maasta tässä vaiheessa, mutta kaksi
hallituksen edustajaa tuli vierailukäynneille Andrews Motel'iin. He pyysivät
meitä vielä jäämään. Sekä Lusakan provinssin kuvernööri että senaattori kertoivat
meille, että saapumistamme edeltävä kuukausi oli ollut pahin sitten Sambian
itsenäistymisen ja että muutos siitä ajasta oli sekä ilmeinen että tervetullut. |
|
Nyt oli päätetty pitää kansalliset vaalit, ensimmäiset vuosiin, ja kuten useimmissa
kolmannen maailman maissa, Sambiassa oli totuttu levottomuuksiin vaalipäivänä.
Sanomalehdissä oli äskettäin ollut isoja artikkeleita odotetuista väkivaltaisuuksista.
Kuvernööri ja senaattori pyysivät meitä jäämään vielä ainakin kahdeksi viikoksi,
kunnes vaalit olisivat ohitse. |
|
Me jäimme. Vaalit sujuivat rauhan ja väkivallattomuuden ilmapiirin vallitessa koko
maassa. |
|
Kaksi päivää vaalien jälkeen pakkasimme tavaramme ja lähdimme Lusakasta reittikoneella
aamuyhdeksältä Lontoota kohti. Iltapäivällä Lusakaa pommitettiin." |
|
Lähde: The Maharishi Effect / Arthur ja Elaine Aaron |
|
Maharishi-ilmiön tutkimukset |
|
Luotu 16.4.2001
Päivitetty 16.4.2001 |
Sambia 1978